Metsänhoitoa luonnon ja omistajan ehdoilla
Metsän antimien hyödyntämiseen liittyy monenlaisia arvoja, odotuksia ja päätöksiä. Joillakin kohteilla voi päätöksissä painottaa enemmän puuntuotantoa, joillakin toisilla aivan muita asioita. Tilanhoitajien metsäammattilaisille lopullinen päätöksentekijä on kuitenkin aina metsänomistaja.
Tilanhoitaja Kristian Kuokkanen palvelee asiakkaitaan pääkaupunkiseudulla alueella, jonka läntisin kulma on Raaseporissa, pohjoisin kärki Hyvinkään-Riihimäen seuduilla ja itäisimmät metsätilat Loviisassa.
”Joskus toimimme hyvin lähellä asutusta, mutta alueeseeni kuuluu myös perinteistä maaseutua. Tärkeitä sidosryhmiä ovat esimerkiksi Suomen Metsäkeskus, Lupa- ja valvontavirasto sekä kaavoituksen kautta kunnat ja kaupungit. Lähellä asutusta on tärkeää, että ilmoitamme asukkaille tulevista töistä ja kiinnitämme erityistä huomiota maisema-asioihin”, yli 30 vuotta metsäalalla työskennellyt Kuokkanen kertoo.
Siv Vesterlund-Karlsson on ollut Tilanhoitajien palveluksessa vuoden päivät, mutta hänelläkin on taustalla pitkä työkokemus eri työnantajien palveluksessa. Hänen asiakkaidensa metsätilat sijaitsevat lähinnä Varsinais-Suomen saaristossa Kemiönsaaren kunnan ja Paraisten kaupungin alueella.
”Saaristo on vaihteleva työ- ja kasvupaikka”, itsekin Kemiönsaarella asuva Vesterlund-Karlsson sanoo. ”Meri on aina läsnä ja vesiensuojelu on erityisen tärkeä asia. Puun laatukin on täällä saaristossa erilainen kuin mantereella.”
Molemmat tilanhoitajat tunnustautuvat luontoihmisiksi. Luontoarvojen ja monimuotoisuuden huomioiminen on luonnollinen osa toimenkuvaa.
”Teen töitä luonnossa ja sen kanssa. Metsästä saadaan tuloja parhaiten silloin, kun teemme hyvää luonnolle. Saamme koko ajan lisää tietoa luonnon- ja vesiensuojeluun liittyvistä asioista”, Vesterlund-Karlsson kuvaa omaa työtään.
Tietoa monista eri lähteistä
Tilanhoitajilla on käytössään laaja paletti erilaisia apuvälineitä, joita he hyödyntävät mahdollisimman ajantasaisen luontotiedon lähteinä metsissä tehtävien töiden suunnittelussa.
”Metsäsuunnitelmista löytyy hyvin pohjatietoa siitä, mitä arvokkaita asioita metsässä on. Kunnilla ja kaupungeilla on nykyisin hyvät karttajärjestelmät, niistäkin löytyy erilaisia luontokohteita. Siinä vaiheessa kun jätän Metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoituksen, tulee usein tietoa kohteella tavattavista erityisistä eliölajeista. Liito-orava on hyvä esimerkki, mutta yhtä hyvin se voi olla jokin harvinainen sammal tai jäkälälaji”, Kristian Kuokkanen kertoo tietolähteistään.
Hän käyttää aktiivisesti Suomen Lajitietokeskuksen ylläpitämää laji.fi -tietopalvelua. Siinä voi tutustua eri eliölajeihin ja niiden esiintymiseen, selata lajeista tehtyjä havaintoja ja kirjata ylös omia havaintojaan. Tällä hetkellä palvelusta löytyy paikkatietona yli 50 miljoonaa havaintoa eri eliölajeista Suomesta ja lähialueista. Tieto on peräisin yli 600 eri lähteestä.
Paikallinen ”hiljainen” tieto on usein korvaamaton täydentäjä kohteista teetetyille luontokartoituksille. Siv Vesterlund-Karlssonille tärkeitä sidosryhmiä ovat esimerkiksi luonnonsuojeluyhdistykset, metsäaktivistit ja muut luonnosta kiinnostuneet henkilöt. Parhaiden ratkaisujen löytämiseksi on tehtävä yhteistyötä ja etsittävä kompromisseja.
Parhaat ratkaisut löytyvät yhteistyönä
”Jokainen tilanne on erilainen ja asioista on erilaisia mielipiteitä. On tärkeää kuunnella, mitä toinen sanoo”, hän kuvaa työnsä sosiaalista puolta. ”Se että kohteelta on jo löydetty jotakin, ei tarkoita sitä etteikö siellä voisi olla muutakin. Kartoitamme yhdessä metsänomistajan kanssa ne kaikkein herkimmät paikat ja mietimme, miten niillä voidaan toimia.”
Erilaisten metsänhoito- ja hakkuumenetelmien yhdistäminen vaihtelevilla kohteilla on tilanhoitajille arkipäivää. Metsäasioita Saksassakin opiskellut Siv Vesterlund-Karlsson sanoo jälkimmäisen menetelmän olevan hänelle oikea lempilapsi. Hänellä on asiakkaita, jotka eivät enää teetä muita kuin jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Hän kiittää myös Tilanhoitajien käyttämien koneurakoitsijoiden halua oppia uusia asioita.
”Metsänomistajan tyytyväisyys on silti se kaikkein tärkein asia”, hän summaa. ”Totta kai se tuntuu hyvältä, kun näkee tuloksia. Kosteikon rakentaminen on hyvä esimerkki siitä, miten nopeasti erilaisilla alueilla voidaan lisätä monimuotoisuutta.”
”Luonto opettaa edelleen ja yllättää jatkuvasti”, lisää Kristian Kuokkanen. ”Hienoin kohde on sellainen, missä olen saanut käyttää omaa ammattitaitoani ja olen onnistunut. Silloin tuntuu, että olen ansainnut palkkani.”
Teksti: Martti Linna